Papan muistolle

Toivo Sakari, synnyit päivälleen 100 vuotta sitten, 31. tammikuuta 1913, Venäjän Keisarikunnassa.
Sait elää Suomen itsenäisyyden alkuhetket, viettää nuoruutesi maamme kulta-ajassa, ennenkuin 26 vuotiaana jouduit itärintamalle puolustamaan maatamme muiden rintamatovereidesi kanssa.
Palasit kotiin 32 vuotiaana Lapin sodasta, eli nuorempana kuin minä nyt, kuuluit siihen toiseen ryhmään niistä elävänä palanneista, teillä oli kaikki raajat tallella ja fyysisesti olit kunnossa, mutta ei teistä kukaan entisellään takaisin rintamalta palannut, sinäkin palasit sodan kauhuihin unissasi koko loppuelämäsi ajan.
Osallistuit sotien jälkeen hyvinvointivaltiomme rakentamiseen kovalla työpanoksellasi, ehkä panoksesi oli turhankin suuri, sillä lähdithän miltei suoraan työsi ääreltä, merellä, tietojeni mukaan ehdit kuitenkin hyvästellä läheisiäsi sairaalassa ennen voimiesi lopullista hiipumista.
Nykypäivän näkökulmasta ajatellen tuntuu välillä ettei panostasi enää arvosteta ja kaiken annetaan valua hukkaan, onneksi sinun ei ole tarvinnut sitä olla näkemässä ja kokemassa.
Jos yhden asian saisin valita, jonka olisit voinut minulle opettaa mikäli olisimme joskus tavanneet, se olisi ehdottomasti hylkeenpyynti, osasit kuulemma pyytää hylkeitä sen verran hyvin että pääsit Suomen Kuvalehteen jutun aiheeksi.
Musikaalinenkin taisit olla, ainakin haitaria soitit ilmeisen taitavasti, taisit opettaa nuoremmille kyläläisille taitoa eteenpäinkin.
Ilmeisesti geeniperimässä luonne siirtyy, kun meilläkin yhteistä on ollut mm. palokuntatoiminta.
Kiitokset postuumisti olemassaolostasi ja ansioistasi!




Toivo-papan muistolle,
nuorin lapsenlapsistasi Jarno
31.01.2013 Rovaniemi